Syksy yllätti ja ulkoverhoilu on vielä kesken

Keväällä luultiin, että tässähän on aikaa vaikka kuinka tehdä tuo ulkoverhoilu valmiiksi. No ei ollutkaan. Huomenna on lokakuu ja pari seinää on vielä verhoilematta. Onneksi eristeet löytyy lähes jokaiselta seinältä, mutta paneeli puuttuu vielä parilta seinältä. 

Meillä on huono tapa yrittää tehdä vähän kaikkea samaan aikaan, on ollut kenttäprojektia tässä sivussa ja muuta ylimääräistä. Silloin mikään ei valmistu vaan on monta asiaa kesken. Itse olen sellainen ihminen, että ahdistaa aivan suunnattomasti keskeneräiset asiat. On pakko saada yksi tehtävä valmiiksi kerrallaan.

Tässä kuitenkin kuvia tästä loppukesän ja syksyn urakasta. Ihan noin vertailukohteena kuva julkisivusta ennen ja kuva julkisivusta nyt;

Tällainen oli talon julkisivu vielä kesällä.

Talon ulkoinen olemus ei juuri muuttunut, vaikka laudoitus revittiin irti ja tässä on tuulensuojalevy päälimmäisenä.

Lautaseinästä löytyi purueristys ja sanomalehtiä. 

Ikkunalautoja ja nurkkalautoja vailla oleva pääty

Lippa sai kyytiä

Päätyyn on saatu jo puoli seinää paneloitua

Tämä julkisivu odottaa vielä.

Ensi kesänä on tarkoitus hieman pidentää kattoa, eli tehdä uusi lippa.

On täällä tilalla onneksi muutakin ehditty touhuamaan. Hevosetkin saivat tarhaan kulkuväylälle murske/kivituhkapohjan. 

Vaikka kesä olikin kylmä niin kurpitsaa tuli paljon..ja isoja!

Mehua keittelin useita maijallisia. Jouduttiin ostamaan arkkupakastin, että saatiin mehut pakastettua.

Kansakoulun ainevihko

Kirjoittelinkin tuossa aiemmin ulkoverhoilun välistä löytyneestä sota-ajan ainevihkosta. Vihko oli niin mielenkiintoista luettavaa, että ajattelin kopioida vihkosta löytyneet kirjoitukset virheineen päivineen tänne. Niinkuin tuon ajan lapsi on ne kirjoittanut.

Tässä kuvia hyvin säilyneestä vihosta;

Viime välintunti

Me pelasimme palloa koulun pihassa. Kaikki koululaiset pelasivat sitä. Toisilla oli.11. maalia. Meillä oli vaan 3 maalia. Meitä tyttöjä oli 6. Poikija oli 1. Me pelasimme kovin. Meillä oli maalivahtina Allani toisilla oli Alku.

Lasten kestit

Aurinko paistaa ja lapset leikivät ulkona. Jaako tuo vettä ja kukkia. Liisa keittää kahvia. Perhonen lentää. Kukat kukkivat. Niille tulee vieraita. Liisa antaa kahvia niille. Liisa ja Jaako sanovat päivää. Koivut ovat kauniita He juovat kahvia. Liisa antaa pikuleipää. Nuket istuvat. S e on kaunisleiki.

Syksy.

Äiti ja isä ottavat perunoita maasta. Sisko vie sioille ruokaa. Siat tulevat syömään. Kissa tulee kanssa katssomaan. Kanat ovat ulkona. Toiset juovat vettä. Pekka kyntää Pollella maata. Polle vetää lujaa. Piirto vetää kuormaa. Kalle sotkee kuormaa. Hanna haravoitsee periä. Kukat kukivat. Matti pudotelee omenoita pusta. Kalle katselee puun alla. Omenoita on korissa. kukko huutaa. Kaukana menee maantie Kaukana on järvi. Kaukana on navetta. Tuolla on rinni ladon edessä. Navetan tykönä on koivuja.

Sota-aijan joulu

Sota ei viellä loppunut tänäkään jouluna. Ei nyt ollut joulu semmoinen kuin ennen. Koulua ei ollut joulun aikaa ollenkaan. Mutta nyt sitten alettiin. Jouluna ei ollut lunta yhtään. Senverran oli jäätikköä että pääsi. Joulukirkkoon. Minä olin joulukirkossa. Joulu menikin pian.

Lumiukko

Silloin oli kaunis päivä kun teimme lumiukon. Silloin satoi lunta kauniisti. Minä tein sitä veljeni ja kylän tyttöjen kansa. Me teimme lumiukoemme ruumiin kädet ja silmät.

Talvipäivän puuhia

Lapset hiitävät. Toiset tekevät lumilinnoja. Jotkut pelaavat jääpalloa. Martti vie hevosella puita. Paavo Martti ja Urho vievät kanssa puita hevosella. Urho ajaa hevosta. Siellä on paljon lunta. Metsä on ihan sinistä. Siellä on paljon väkeä. 

Hauskin lukemani kirja

Minä luin hauskaa kirjaa. Sen nimi oli Hipsuvarvas autiolla saarella. Kyllä meillä muitakin kirjoja on mutta minä en viitsinyt lukea niitä. Kyllä meillä on vielä yksi kiva kirja, mutta en muista sen nimeä.

Kirje ysstävälleni 

Pirkkalassa 11/2 1943.

Rakas ystäväni, Kiitos siitä kirjeestä, jonka sain jo eilen, mutta en ole kerinnyt vastaamaan ennen kuin tänään, kun täytyy käydä koulua. Oletko voinut hyvin? Minä olen hiihdellyt kovin. Oletko sinä hiihdellyt? Terveisiä sinulle oikein paljon!

Kaarina Lamminranta.

Kun meidän luokka lähti hiihtelemään.

Kun meidän luokka lähti hiihtämään niin siitä ei meinannut tulla mitään. Silloin kun me lähdimme me menimme lujaa. Me laskimme kovaa vauhtia mäkeä. Siellä oli suuria mäkiä. Minäkin sain yhden mukun Tuijaki lensi ihan lumen alle, että hupsis!

Hauskin päivä elämässäni

Me olimme kerran eräällä retkellä. Olimme siellä kaksi yötä. Me saimme siellä korviketta. Sitten me aamulla joimme taasen korviketta. Meillä oli evästä mukana. Sitten me söimme siellä ennenkuin lähdimme. Sitten lähdimme kotiin päin. Ja illalla menimme nukkumaan.

Kettu ja jänis

Kerrän tulivat kettu ja jänis vastakain. Jänis sanoi: ketulle Kaikki minua pelkäävät. Minkä tähden sanoi kettu. Minulla on niin pitkä häntä sanoi jänis. Silloin jänis meni vähän edemmäksi ja näke suren lammaslaumann. Silloin se hyppäsi laumaan. Sen pituinen se.

Kevään saapuessa.

Kun kevät tulee on hauskaa, kun saa olla ulkona paljon. Taasen on tullut paljon kevään mukana käpäsiä. Kevällä on hauskaa kun saa ajaa pyörällä. Minä osaan ajaa äidin pyörällä.

Kotiseutuni pääsiäistapa

Pääsiäisenä on kyllä hauskaa. Äiti tekee mämmiä, se on hyvää. Minä värjään kananmunia. Isä tekee meille keinun että saamme keinua. Pääsiäisenä hypätään hypinlautaa.

Pääsiäislomani

Pääsiäisenä minä keinuin paljon mutta meillä ei ollut hypinlautaa- Minä söin mämmiä ja värjäsin kananmunia. Minä pyysin Järvensivun Maijaa.

Loput vihkosta onkin tyhjää. Jäi arvoitukseksi, mihin Maijaa pyydettiin? Henkilökohtainen suosikkini on aine nimeltä "Syksy". Siinä kuvaillaan niin hyvin tuon ajan arkipäivää maatalossa.